Jakautuneita mielipiteitä
Ne päivät, jolloin peltoja kynnettiin hevosten ja härkien vetämillä auroilla, ovat jääneet kauas taakse. Nykyään kyntäminen sujuu helposti suurilla traktoreilla, joissa on paljon hevosvoimaa. Näyttää kuitenkin siltä, että olemme tulleet käännekohtaan. Onko kaikkien rikkaruohojen kitkeminen ja kaivaminen useiden senttien syvyyteen maahan edelleen tarpeen?
Auroja on käytetty tuhansien vuosien ajan. Egyptistä on löydetty vuodelta 1200 eaa. peräisin olevia piirustuksia, joissa näkyy maanviljelijä kyntämässä maata härän vetämällä auralla. Alkuaikoina maanviljelijät kyntivät maata enimmäkseen auralla, jonka yksi nimitys oli "ard". Maatalouden suuri edistysaskel tuli kääntöauran muodossa. Auraan kiinnitettävän siiven avulla maa pystyttiin kyntämisen lisäksi myös kääntämään. Tämän ansiosta rikkaruohot päätyivät maan alle ja ravinnerikas maaperä tuli esiin. Ajan mittaan aurat kehittyivät yhä enemmän. Aurat tehtiin puun sijaan metallista, ja niihin lisättiin erilaisia osia. 1700-luvulla kehitystä tapahtui tiheään tahtiin, ja auran valmistamisesta tuli kaupallisesti kannattavaa.
Siitä lähtien aura on ollut korvaamaton työkalu monilla maatiloilla, ja suuret valmistajat, kuten Lemken, Kongskilde ja Pöttinger, ovat valmistaneet maanmuokkauskoneita menestyksekkäästi jo vuosien ajan.
Maan viljelyä, ei muokkausta
Maanmuokkauksen vähentämisen suosiminen on suhteellisen uusi asia ja vaihtelee huomattavasti eri maiden välillä. Saksan kaltaisissa maissa, joissa on suuria korkeuseroja, tällainen viljely on ollut erittäin suosittua jo jonkin aikaa. Sen sijaan maissa, joissa maasto on suhteellisen tasaista ja maanviljely on yleistä, "vanhanaikainen" kyntämistapa on edelleen ylivoimaisesti suosituinta. Näin on esimerkiksi Alankomaissa. Maanmuokkauksen vähentäminen on kuitenkin yhä suositumpaa myös pienten korkeuserojen maissa, erityisesti luomuviljelijöiden keskuudessa.
Mitä on kevytmuokkaus?
Tässä viljelymuodossa maata ainoastaan pehmennetään. Kynnössä sen sijaan aura leikkaa maaperään jopa 30 cm:n syvyyteen asti ja kääntää sen, mikä vahingoittaa maaperän kerrostumia. Vähennetyllä maanmuokkauksella pyritään varmistamaan maaperän parempi rakenne ja siten parempi biologinen monimuotoisuus. Maaperään pääsee enemmän vettä, ja tärkeät ravinteet säilyvät paremmin. Tämän menetelmän lisäetuna on eroosion kaltaisten ongelmien ehkäiseminen.
On kuitenkin tärkeää pitää mielessä, että kevytmuokkaukseen siirtymiseen liittyy paljon muutakin kuin pelkkä kynnön lopettaminen. Parhaan mahdollisen tuloksen saavuttamisessa voi kestää vuosia, ja lisäksi on erittäin tärkeää tietää, mitä maaperälle on tehty aiemmin.
Elintarvike- ja maatalousjärjestö
YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö (FAO) edistää laajasti maanmuokkauksen vähentämistä. YK on liittänyt sen "Conservation agriculture" (suojeleva maatalous) -termin alle ja pitää sitä viljelymenetelmänä, joka vaatii vähemmän resursseja ja tuottaa riittävästi voittoa kestävällä tavalla suojellen samalla ympäristöä. YK on asettanut kolme periaatetta maanmuokkauksen vähentämiselle:
- Maan mekaanisen muokkauksen (kynnön) minimointi. Tavoitteena on säilyttää mineraaleja paremmin, estää eroosiota ja ylläpitää maaperän vesitasoja.
- Pysyvä maaperän orgaaninen peite. Tämän avulla maaperä voi saavuttaa riittävän biologisen monimuotoisuuden. Maan kate rikotaan, jonka tuloksena saatava orgaaninen aines voi sitten toimia lannoitteena.
- Viljelylajien monipuolistaminen. Pellolla pitäisi vuorotella vähintään kolmea eri viljelykasvia. Tämä vähentää viljelykasvien ja maaperän tauteja. Monipuolistaminen auttaa myös parantamaan maaperän rakennetta.
Maanmuokkauksen vähentämisestä on saatu positiivisia tuloksia. Tutkimusten mukaan viljelijät voivat sen ansiosta säästää rahaa, käyttää vähemmän aikaa maanviljelyyn ja suojella ympäristöä. Miksi siis kaikki eivät viljele maata tällä tavalla?
Jotta tähän kysymykseen saadaan vastaus, on ensin tarkasteltava käytettävissä olevia menetelmiä. Maanmuokkauksen vähentämiselle ei ole yhtä oikeaa tapaa – vaihtoehtoja on useita ja lisää opitaan yrityksen ja erehdyksen kautta. Sen suhteellisesta menestyksestä huolimatta tämä uusi tekniikka on vasta kehityksen alkuvaiheessa. Lisäksi viljelykasvin valinta on erittäin tärkeässä osassa. Vaikka jokin menetelmä toimisi hyvin viljan kohdalla, sama ei välttämättä toimi perunalle. Lisäksi on otettava huomioon maaperän tyyppi ja se, mitä siinä on aiemmin viljelty. Toinen huomioitava asia on se, että viljelijöillä pitää olla varaa siirron tekemiseen. Siirtyminen maanmuokkauksen vähentämiseen edellyttää joitakin investointeja ensimmäisten vuosien aikana. Saattaa kestää useita vuosia, ennen kuin maaperän kunto on ihanteellinen ja sato on halutulla tasolla, ja viljelijöiden on otettava tämä sadon pienenemisen mahdollisuus huomioon. Lisäksi siirtyminen edellyttää myös investointeja maatalouskoneisiin.
Strip-till
Strip-till-kaistamuokkausmenetelmä on suosittu Yhdysvalloissa. Tällä tekniikalla maaperää muokataan vain niistä kohdin, joihin siemenrivi tulee. Näin jäljelle jäävä maaperä jää koskemattomaksi. Tämä menetelmä on jo käytössä Euroopassa sokerijuurikkaan viljelyssä. Teoriassa strip-till-muokkaus on paras tapa vähentää maanmuokkausta. Koko pellolla on maanpäällisiä viljelykasveja, kuten sinappia, ja ainoastaan kylvöalusta käsitellään. Strip-till-muokkaus edellyttää kuitenkin erikoiskoneiden käyttöä, eikä se sovellu kaiken tyyppiselle maaperälle.
Edut
(YK:n ja tutkimusten mukaan)Lisää maaperän orgaanista ainesta.
- Säilyttää veden maaperässä orgaanisen aineksen kerroksen ansiosta (pienentää eroosiota).
- Parantaa maaperän rakennetta ja juurivyöhykettä (enemmän matoja).
- Säilyttää ravinteiden ja kasvinsuojeluaineiden tasot.
- Lisää tuotantokykyä ja käytettävyyttä.
- Sallii korkeammat hiili- ja hiilidioksiditasot maaperässä (orgaaninen aines).
- Parantaa tautien ehkäisyä.
- Säästää polttoainetta.
Ongelmat
(YK:n mukaan)
- Prosessi vaatii tietyn ajan. Alustavat tulokset eivät ehkä ole odotetun mukaisia, ja saattaa kestää useita vuosia, ennen kuin maaperän kunto on ihanteellinen.
- Maanviljelijä saattaa joutua investoimaan uusiin maatalouskoneisiin.
- Maaperän historialla on merkitystä. Kaikki maaperätyypit eivät sovellu maanviljelyyn vähennetyllä maanmuokkauksella.
Lopputulos?
Ei ole yksiselitteistä vastausta siihen, mikä viljelymuoto on helpoin, paras tai ihanteellisin. Olosuhteilla on suuri merkitys. Varmasti voidaan kuitenkin sanoa, että maanmuokkauksen vähentämisellä on myönteinen vaikutus ympäristöön ja eroosion ehkäisemiseen. Tulokset riippuvat myös huomattavasti alueesta. Vähennetty maanmuokkaus vaikuttaa olevan parempi vaihtoehto mäkisessä maastossa, koska se auttaa ehkäisemään eroosiota. Toinen huomioon otettava tekijä on kuitenkin se, soveltuuko viljelykasvi tai maaperä tällaiseen viljelyyn.
* Tämä artikkeli ilmestyi aiemmin Kramp Focus -lehden numerossa 4, 2016
